Meta
Tags

(Sosiaalinen) media on luottamusbisnestä

07/04/2015 (Sosiaalinen) media on luottamusbisnestä

Sanna Ukkola kirjoittaa osuvasti siitä, miten media on myynyt sielunsa. Ukkolan huoli ei ole turha, ja on hienoa, että toimittajat itse nostavat esiin median epäkohtia. Mieleen on jäänyt myös Ukkolan aiempi juttu, jossa hän toi hyvin esiin median ja kosmetiikkateollisuuden ongelmallista suhdetta. Tällaista median itsetutkistekelua tarvittaisiin enemmänkin.

Ukkola on aiheestakin huolissaan median riippumattomuudesta. Printin levikit jatkavat laskuaan, media on kriisissä ja mediatalojen on pakko miettiä uusia ansaintamalleja. Välillä median riippumattomuus voi olla koetuksella, kun tehdään kokeiluja. Itse kuitenkin uskon, että ennen kaikkea sisällöllisen osaamisen valjastaminen myös kaupallisten kumppaneiden hyödyksi on meditaloille ainoa tuloksellinen tie, etenkin, kun kuluttajien luottamus perinteiseen mainontaan laskee laskemistaan. Samalla täytyy muistaa läpinäkyvyys: lukijan täytyy tietää, milloin sisällöstä on maksettu. Uskon, että se on mahdollista.

Ukkolalla menevät kuitenkin puurot ja vellit sekaisin, kun hän alkaa etsiä syyllisiä median alennustilaan mm. Youtube-verkostoista ja mainostajista. Mainosrahat alkavat toden totta pikku hiljaa valua mm. tubettajien taskuun, ja itse asiassa on hämmentävää, miten paljon rahaa esim. TV-mainontaan vielä käytetään, kun esim. nuorisokohderyhmän tavoittaa selvästi tehokkaammin Youtubessa.

Youtube-verkostojen, kuten suomalaisen Töttöröön tai Splayn tai United Screensin kyseenalaistaminen kertoo vain siitä, ettei niiden roolia ole vielä ymmärretty.  Esimerkiksi viime viikolla PING Helsinki -tapahtumassa Töttöröö Networksin Joona Haatainen kertoi, miten he pitävät alaikäisten tubettajien oikeuksista huolta ja auttavat nuoria tubettajia pyytämään osaaamisestaan reilun hinnan. MCN (multi-channel network) on tärkeä linkki yrityksen ja nuoren tubettajan välissä. Ukkolan kritiikkinä esiin nostama Tupla-case oli itse asiassa harvinaisen hieno esimerkki onnistuneesta sisältöyhteistyöstä: tubettajille maksettiin reilu korvaus työn tekemisestä, tulokset olivat vaikuttavia eikä kaupallisuus jäänyt varmasti kenellekään epäselväksi.

En täysin ymmärrä Ukkolan maalailemaa dystopiaa, missä kaikki mediamaisemamme olisi kaupallistunut. Ei tietenkään! Kyllähän meitä kiinnostavat tulevaisuudessakin myös muut kuin kaupalliset sisällöt sekä median kuluttajina että sisällöntuottajina. Mutta varmaa on, että mainostajien rahat tulevat menemään muuallekin kuin perinteisen median perinteisille mainospaikoille. Vaikuttavuutta haetaan kiinnostavista yhteistöistä ja niissä kanavissa, missä kohderyhmä tavoitetaan.

Sisältömarkkinointi ja kaupalliset yhteistyöt sisällöntuottajien ja yritysten välillä hakevat edelleen muotoaan ja on totta, että osa mainostajista tarjoaa (usein nuorille) sisällöntuottajille palkkioksi pelkkiä tuotelahjoja. Niillä ei makseta asuntolainaa, mutta toisaalta esimerkiksi kilpaillussa blogimarkkinassa ilmaisilla tuotteillakin voi olla sisällöntuottajalle arvoa. Toisin kuin toimittajan, bloggaajan tai tubettajan ei tarvitse tienata sisällöllään. Jos jotain maksetaan, se on vain kiva bonus mukavasta harrastuksesta.

Tämä totta kai asettaa toimittajat eriarvoiseen asemaan bloggaajaan verrattuna. Toki tilanne muuttuu, jos blogista tulee päivätyö ja sillä pitää elättää itsensä. Maailmalla on kuitenkin läjäpäin inspiroivia esimerkkejä siitä, kuinka moni on siinäkin onnistunut. Toisaalta some-sisällöntuottajien skaala on valtava. Mukana on niin harrastelijoita kuin (ex)toimittajiakin, eikä alaa sido (vielä) mikään oma eettinen ohjeistuksensa, kuten vaikkapa JSN mediaa. Minimipalkkioita on mahdotonta määritellä.

Vaikka kaupallinen yhteistyö blogeissa, Youtubessa, instagramissa ja muissa sosiaaalisen median kanavissa on edelleen pientä, jatkossa nämä tyypillisesti yhden ihmisen mediatalot tulevat kilpailemaan samoista mainosrahoista, kuin perinteiset mediajätit.

Menestyneimmät sosiaalisen median sisällöntuottajat ovat onnistuneet luomaan itselleen uskollisen seuraajakunnan. Se vaatii jatkuvaa, laadukasta ja monikanavaista sisällöntuotantoa ja seuraajien osallistamista, oman osaamisen myymistä ja paketointia kumppaneille, omien arvojen tiedostamista ja niistä viestimistä sekä seuraajille että kaupallisille yhteistyökumppaneille ja lähes täydellistä läpinäkyvyyttä seuraajien suuntaan.

Some-sisällöntuottajat ovatkin kovaa vauhtia ammattimaistumassa ja taso nousee koko ajan. Myös yrityksillä ja mainostajilla on oppimisen paikka, kun yhteistyö ei enää olekaan pelkkää mediatilan ostamista: miten sisällöntuottajia voi lähestyä, mitä sisällöntuottajalle kuuluu maksaa, maksetaanko työstä vai medianäkyvyydestä, miten tuotteita tuodaan läpinäkyvästi esiin blogissa ja miten suhtaudutaan kriittisiin tuotearvioihin? Sisällön eettinen vastuu ei ole enää mielestäni ainoastaan sisällöntuottajalla, kuten median ollessa kyseessä, vaan vastuu yhteistyön läpinäkyvyydestä on sisällöntuottajalla ja yrityksellä yhdessä. Pelisääntöjä kaivataan ja niitä haetaankin nyt keskustelemalla, kuten PING Helsinki on osoittanut.

On varmaan ihan totta, että koko mediamaisemamme kaupallistuu, mutta ei sen tarvitse olla maailmanloppu. Tarvitaan medialukutaitoja ja -kriittisyyttä. Väittäisinpä kuitenkin, että nykyisellä tube-sukupolvella nämä taidot kehittyvät osittain ihan huomaamatta. Ja heille kaupallisuus ei välttämättä ole ongelma. Toisaalta esimerkiksi blogeissa on jo pitkään ollut nähtävillä, miten blogien lukijoista on tullut hyvinkin kriittisiä ja tarkkoja kaupallisuuden suhteen. Lukijat kyllä tunnistavat mainoksen, kun sellaisen näkevät – ja lähtevät, jos bloggaaja ei kerro kaupallisesta yhteistyöstä avoimesti. Itsensä vakavasti ottavat bloggaajat suhtautuvat näihin kysymyksiin vakavasti ja miettivät päänsä puhki, millä tavoin yhteistyöstä kertovat, ettei lukijalle vaan jää epäilyksiä.

Pohjimmiltaan kyse on sekä perinteisen median että sosiaalisen median puolella luottamuksesta lukijoiden, seuraajien tai katsojien kanssa. Oletko uskottava omassa kohderyhmässäsi? Voitko aidosti suositella tätä tuotetta? Onko se arvojesi mukainen? Täytyy myös löytää hyvä balanssi ei-kaupallisen ja kaupallisen sisällön kanssa. Molemmille on kyllä tilaa ja parhaat tulokset saadaan avoimuudella, omien arvojen tuntemisella ja kunnioittamisella sekä läpinäkyvyydellä. Ehkä tässä olisikin mediataloille opittavaa nuoremman sukupolven tekijöiltä?

PING Helsinki toi yhteen yritysten viestintä- ja markkinointiväen, somen sisällöntuottajat ja seuraajat parempien sisältöjen puolesta.

No Comments

Post A Comment