Meta
Tags

Salakavalat keskeyttäjät

04/06/2009 Salakavalat keskeyttäjät

Kesäflunssa kaatoi minut petiin. Eilen sohvalla sairastaessa puhelimen pirinä herätti unesta useamman kerran (en vastannut kenellekään). Lisäksi tuli tekstiviestejä niin, että tuntui kuin puhelin olisi koko ajan piipannut ja pirissyt.

(Olisi tietenkin ollut fiksua laittaa puhelin äänettömälle, mutta optimistina ajattelin, ettei minulle kuitenkaan kukaan soita.)

Tänään aloin miettiä, että normaalina toimistopäivänä on varmasti ihan samanlaista. Työpaikalla puhelimen pirinä kuitenkin hukkuu tekemiseen ja muihin ärsykkeisiin enkä edes huomaa, miten monta kertaa se keskeyttää tekemiseni.

Ääni on sellainen ärsyke, mihin ihminen reagoi aina, haluamattaankin. Työpaikalla puhelimen lisäksi on vielä sähköposti (sehän tietenkin on tarkistettava heti, kun uusia viestejä on tullut), ja pikaviestittelijä. Ja ainiin, siellä on myös ne työkaverit, joilla on hyviä juttuja (ja tärkeää asiaa)!

Koko työpäivä on siis pelkkää keskeytystä!

Jokaisen keskeytyksen jälkeen kestää ainakin muutama sekunti saada uudelleen tekemisen päästä kiinni. Minulle käy usein vielä niin, että se tekeminen jää tyystin kesken, kun alankin tekemään jo jotain uutta (impulssikontrollini on heikko ja yritän hoitaa nopeat jutut heti alta pois).

Ei siis ihme, jos on sellainen olo, ettei saa valmiiksi mitään, mikä vaatisi keskittymistä ja jos olo on muutenkin vähän levoton.

Onhan noita ajankäytönhallintavinkkejä tullut luettua, mutta ehkä nyt vasta hieman viisastun ja kokeilen ainakin seuraavia (ainakin silloin, kun pitää keskittyä pidempään).
Laitan:
– puhelimen äänettömälle ja puhun/tekstaan silloin kun minulle sopii
– sähköpostin pois päältä (silloin en näe uusista viesteistä ilmoittavaa viekoittelevaa ikonia) ja
– pikaviestimeen selvästi Do not disturb
– oven kiinni (siksi aikaa kunnes saan keskittymistä vaativan jutun valmiiksi) ja
– sovin esimiehen kanssa etätyöpäivistä.

Onko teillä keinoja selvitä keskeyttäjistä? Miten te saatte keskityttyä?

Eikö muuten ole aika kieroutunutta, että joutuu miettimään ja tehostamaan ajankäyttöään? Kertonee jotain nykyisen työelämän tahdista.

6 Comments
  • Marko
    Posted at 07:55h, 05 June

    Kuulokkeet korville ja metalli raikaamaan! Sillä lähtee kaikki stressitkin samalla. Joku voisi sanoa, että räimettä kuuntelemalla ei voi keskittyä, mutta satun olemaan sellainen ihminen joka saa päiväunetkin [kyllä, joskus olen harrastanut sellaisiakin] helpommin sillä mitä rankempaa kaiuttimista tulee. :)

    Joskus myös suljen kaikki pariksi tuntia, sähköpostista lähtien. Tällöin on mukava yllätys esim. Facebookissa, kun on saanut muutaman viestin ihmisiltä joihin ei joutunut reagoimaan taas heti.

  • Aku
    Posted at 09:03h, 05 June

    Hmm… metallia en kyllä laittaisi, mutta tykkään kyllä kuunnella musiikkia töitä tehdessä. Joskus se tosin häiritsee, mutta yleensä tulee vain hyvä flow!

  • Katleena
    Posted at 07:36h, 09 June

    Aku, tuttuja kokemuksia. Minulla ei auta edes etätyöpäivä: kotona kutsuvat pyykkikone, ompelutyöt, partiopuuhat ja antiikkirojut. Impulsiivisena ihmisenä “teen vain tämän pikku jutun”, ennen kuin tartun oikeisiin töihin.

    Olen löytänyt itselleni ihanteellisen keinon tehdä intensiivinen työpäivä. Menen ei-ruuhkaiseen kahvilaan tai ravintolaan päiväksi: vain minä, mokkula ja läppäri. Facebook on ajoittain auki, ja sähköpostin tarkistan kolmisen kertaa päivän aikana.

    Suosittelen tähän puuhaan Hämeenlinnan Huviretkeä. Siellä on hyvä palvelu, aina hiljaista ja kohtuullinen hintataso. Ihan lyhyt matka sieltä teiltä päin. :)

    Huviretki-päivät voivat tulla hintaviksi, mutta toisaalta kallista on yrittäjälle sekin, että istuu päivän koneen ääressä saamatta mitään laskutettavaa aikaiseksi.

  • Aku
    Posted at 07:40h, 09 June

    Katleena, täytyypä pitää Hämeenlinnan Huviretki mielessä. :)

  • Katleena
    Posted at 08:39h, 09 June

    Enhän muuten suinkaan keskeyttänyt kommentillani työpäivääsi? :D

  • Aku
    Posted at 09:01h, 09 June

    Hahaa, etpä tietenkään! Keskittymiseni on herpaantumatonta… ööh, ihan kohta. ;)

Post A Comment